Viennillä tasapainoa elintarvikeketjuun

By 28.8.2017 elokuu 29th, 2017 Ajankohtaista, Julkaistut artikkelit

Alkutuottajat ovat kannattavuuden puolesta elintarvikeketjun heikoin lenkki. Maa- ja metsätalousministeriön asettama selvitysmies Ilkka Mäkelä esittää vientiin panostamista, mikä parantaisi koko suomalaisen ruokaketjun kilpailukykyä ja kannattavuutta oleellisesti. Tämä artikkeli on julkaistu Hyvää Pataa -lehden numerossa 4/2017.

Ministeriö kutsui insinööri, eMBA Ilkka Mäkelän selvitysmieheksi. Hänellä on ollut liki 32 vuoden työsuhde Saarioisiin, joista 10 viimeistä vuotta hän oli Saarioinen -konsernin toimitusjohtaja. Mäkelä on ollut työuransa aikana myös maanviljelijä, joka jatkuu eläkkeellä ollessakin.

Maatalouden kannattavuus on huonolla tolalla. Sen tietää myös Saarioisen entinen toimitusjohtaja Ilkka Mäkelä, sillä hän on koko työelämän ajan ollut myös osa-aikainen maanviljelijä.

– Velipojan kanssa meillä on Punkalaitumella ja Loimaalla 250 hehtaarin viljatila, jota hoidetaan maatalousyhtymänä. Viljantuotanto on juuri nyt erittäin kannattamatonta – se on kallis harrastus.

Mäkelä sanoo, ettei hän tunne ketään päätoimista viljanviljelijää, jolla viljely olisi erityisen kannattavaa.

– Viljelyä pitäisi olla ainakin 500 hehtaaria ja viljan hinnan tulisi olla lähes 200 euroa tonnilta, kun se nyt on 120–160 euroa viljalajista riippuen.

Ilkka Mäkelä toteaa, että hänen isoisänsä sai leivän perheelleen 12 peltohehtaarin tilasta.

– Nykyisillä koneilla sellainen ala kylvetään ja puidaan muutamassa tunnissa.

Maatilojen lukumäärä romahtaa

Mäkelän saama näkemys on, että maatilojen lukumäärä tulee tippumaan nykyisestä 50 000 tilasta 10 000 maatilaan jo 2030-luvulla. Ennustus tilojen rajusta vähenemisestä herätti kriittisiä kommentteja etenkin tuottajien piirissä.

– Olen edelleenkin sanojeni takana. Tuotanto tulee tehostumaan ja jatkajat ovat hyvin ammattitaitoisia ja koulutettuja. Maan hinnan tulisi kuitenkin laskea, sillä se on liian korkea pellon tuottoon nähden.

Tilakoon kasvu ja erikoistuminen tulee asettamaan haasteen neuvonnan asiantuntemukselle ja maatalouden tarvikekauppa tulee olemaan muutoksen kourissa, kun maatilat kilpailuttavat netissä tavarantoimittajat. Mäkelä näkee, että maatilojen ja teollisuuden yhteistyö tulee tiivistymään entisestään.

– Kasvis- ja marjatiloja lukuun ottamatta maatilan asiakkaana on teollisuus eikä kauppa.

Mäkelä täsmentääkin, että 10 000 tilaa ei sisällä lähiruokaa toimittavia tiloja.

– Pienimuotoinen toiminta on hyvä juttu, jos sillä voi saada toimeentulon. Se rikastuttaa ruokakulttuuria ja monipuolistaa kauppojen valikoimia.

Jatkuuko maatalous Suomessa, kun tuotanto on keskimäärin hyvin kannattamatonta, kannattavuuskerroin on vain 0,35 eli maatalous tuottaa viljelijälle vain kolmasosan kohtuullista palkasta ja kolmanneksen kohtuullisesta korosta tuotantoon sidotulle omalle pääomalle.

Vientiin 3 miljoonaa euron tuki

Mäkelän tekemän selvitystyön taustalla oli tuore valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta ”Ruoka2030 – Suomi ruokaa meille ja maailmalle” sekä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tekemä julkaisu ”Suomalaisen elintarvikeketjun menestyksen avaintekijät”. Mäkelän tehtävänä oli selvittää, mitä pitäisi tehdä ja mihin panostaa, jotta koko ruokaketjun kilpailukykyä voitaisiin parantaa vielä tämän hallituskauden aikana.

– Haastattelin kymmeniä ruokaketjun keskeisiä toimijoita. Niistä keskusteluista nousi vahvasti näkemys, että valtion pitäisi satsata suomalaisten elintarvikkeiden vientiin nykyistä enemmän ja suunnitelmallisemmin. Vienti parantaisi koko suomalaisen ruokaketjun kilpailukykyä ja kannattavuutta oleellisesti.

‒ Kaikki haastatellut tahot totesivat, että vientiin tehdyt panostukset ovat olleet liian vähäisiä. Suuri ongelma on myös vientiosaamisen puute. Meillä ei ole vientiosaajia, ei riittävästi kielitaitoa yrityksissä eikä markkinatuntemusta.

Mäkelä ehdottaa, että valtio panostaisi vuosittain 3 miljoonaa euroa ruokavientiä edistävän henkilöstön palkkaukseen.

– Suomen elintarvikeviennin arvo on vain 1,6 miljardia, kun Ruotsin on 7,8 miljardia ja Tanskan 17,4 miljardia eli enemmän kuin meidän maataloustuotannon arvo. Ei ole mitään järkevää syytä, miksei vientimme voisi olla samalla tasolla kuin Ruotsin, hämmästelee Mäkelä.

Kananmunilla mahdollisuus

– Suomalaisuus sinänsä ei herätä kysyntää. Meidän elintarvikkeilla on kuitenkin monia perusteita menestyä vientimarkkinoilla: yötön yö, torjunta-aineiden ja antibioottien käytön vähäisyys, salmonellavapaat kananmunat ja broilerit.

– Kananmunat voisi olla menestysartikkeli, kun nyt sitä viedään halpatuotteena. Se on tuhlausta. Metsämarjoja viedäänkin jossain määrin ja kumina kasvaa meidän olosuhteissa hyvin.

Mäkelän havaintojen mukaan yhteistä tahtotilaa viennin edistämiseksi ei ole ruokaketjussa eikä vientiin olla yrityksissä sitoutuneita.

– Nykyisin keskitytään ottamaan markkinaosuutta kaverilta. Hän pyrkii ottamaan sen takaisin, jolloin joudutaan hintasotaan. Vienti toisi lisää volyymia ja kun kotimarkkinoilla ei olisi ylituotantoa, olisi hintaneuvottelut kaupan kanssa helpompia.

Kaupalle ei rajoituksia

Mäkelän selvitys on saanut tuottajapuolelta kritiikkiä myös siitä, että siinä ei ehdotettu toimenpiteitä kaupan ylivertaisen voiman hillitsemiseksi elintarvikeketjussa.

– Meillä on kaksi isoa kaupparyhmää ja yksi ulkomainen, kansainvälisesti suuri kauppaketju, Lidl. Kaupan keskinäinen kilpailu on kovaa, minkä toivat esille pienet kauppaketjut. Jos kaupan katteet olisivat liian suuret, toki muut kilpailijat eivät olisi luovuttaneet tai tänne syntyisi uusia kauppaketjuja.

Mäkelä katsoo, että lainsäädännöllä tai kilpailuasiamiehellä ei saada ratkaistua ruokaketjun tasapuolisuutta. Hänen mukaansa myöskään hinnanmuodostuksen läpinäkyvyys elintarvikeketjussa ei ratkaise ongelmia.

– Hinnanmuodostus on monimutkainen asia ja sen julkisuus aiheuttaa väärintulkintoja. Tulosrivi kertoo, ovatko marginaalit olleet liian suuret.

Selvitysmies Ilkka Mäkelä ehdottaa, että elintarvikeviennissä keskitytään pitkäjänteisesti Kiinan, Japanin, Etelä-Korean, Saksan ja Ruotsin markkinoihin. Lisäksi Venäjänviennin valmius pitäisi säilyttää koko ajan.

– Kussakin maassa on omat mielikuvat Suomesta. Toisille se merkitsee Muumipeikkoja toisille taas joulupukkia ja revontulia.  Suomi voisi olla ruokakulttuurimaa ja monille matkailijoille riittäisi, että heidät vietäisiin lentokentältä Nuuksioon, Lappi on vielä oma elämyksensä.

Nippu toimenpide-esityksiä

Mäkelä sanoo, että hänen ehdottamansa valtion 3 miljoonan vuotuinen vienninedistämispanostus on varsin vaatimaton summa.

– Lisäksi yritysten tulee olla mukana isoin panoksin. Pienten yritysten tulee tehdä yhteistyötä viennissä.

Ilkka Mäkelän mukaan elintarviketuotannon omavaraisuuden säilyttäminen on Suomelle ensiarvoisen tärkeää, kun maa sijaitsee Itämeren perukoilla. Vientiä tulisi olla tuonnin verran.

– Alkutuotannon kannattavuudesta tulisi huolehtia. Kiinteistövero pitäisi saada minimiin ja sukupolven vaihdoksiin tarvitaan pitkiä, valtion takaamia lainoja. Lupa-asioissa ja tarkastuksissa maksut tulisi olla kohtuullisia ja viranomaisten tulkintojen samanlaisia kaikkialla Suomessa, listaa Mäkelä ehdottamiaan toimenpiteitä.

– Avainsana on kuitenkin uusien markkinoiden hakeminen eli vienti, painottaa selvitysmies Ilkka Mäkelä raportissaan, jonka hän jätti ministeri Jari Lepälle kesäkuun lopussa.

Selvittely jatkuu

Selvitysmies Ilkka Mäkelän raportti ei lopettanut keskustelua ruokaketjun epätasapainosta. Maaseudun Tulevaisuus julkaisi 14.8. elintarviketeollisuudelle kohdistetun tutkimuksen, jonka mukaan 82 % vastaajista piti kilpailutuskäytäntöjä epäreiluina. Kaupan asemaa pidettiin liian vahvana elintarvikeketjun toiminnan kannalta.

Päivittäistavarakaupan toimitusjohtaja Kari Luoto vakuuttaa, että kaupan ja teollisuuden välillä ei ole kitkaa. Myös SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine ihmettelee tutkimuksen tuloksia ja sanoo, että S-ryhmä ei vaadi tavarantoimittajilta markkinointimaksuja tai kynnysrahoja eikä se vaadi tuottajia ostamaan myymättömiä tuotteita takaisin. (MT 16.8.)

Keskon tavarakaupan johtaja Ari Akseli kieltää, että sopimusehtoja olisi muutettu yksipuolisesti. Myöskään takaisinostovaateita ei ole esitetty, jos tuotteissa ei ole ollut laatuongelmia.

Ministeri Jari Leppä aikoo tehdä esityksen ruokaketjun toiminnan parantamisesta syksyn aikana.

– Kaupan pitää toimia reilummin. Munaskandaalikin osoittaa kuinka arvokas asia kotimainen eettinen tuotanto on. Kaupan pitää päättää, haluaako se tukea kotimaisen tuotannon kannattavuutta, totesi Leppä Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 16.8.